Kesäloma oli ja meni.Harrastamaan ei oikein innostuttu sen ihmeempiä.Sunnylla oli tähän asti pahin juoksujen jälkeinen masentuminen mitä koskaan ennen.Luulin jo että koiruus pitää lääkäriin viedä kun mikään ei kiinnostanut.Jos innostui jostain tekemisestä, niin se kesti vaan hetken ja sit taas näytettiin nyrpeetä naamaa ja ei tehty mitään:(

Älkää naapurit soittako eläintensuojelijoille, en rääkännyt koiraa lenkillä,vaan yritin saada kulkemaan kotiin pieneltä pisu-lenkiltä(koira oli olemukseltaan sen näköinen että;"mä kuolen just tähän paikkaan, enkä kyl kävele metriäkään, ei huvita yhtään")

Oljenkorret tuntui loppuvan alkumetreillä, kunnes sain ahaa elämyksen, kaverin koiruus oli saanut kukkatippoja koiralleen muihin vaivoihin ja olihan niitä tippoja meidänkin vaivaan.Tipat tuli tällä kertaa vähän myöhässä vaivoihin nähden, mutta ovat odottamassa seuraavaa juoksua.

Tipoistako johtuen tai ajan kulusta, Sunny alkaa heräillä entiseen innostuneeseen olotilaansa.Enää ei lenkillä oo tylsää, innostuu agista(hieman vielä löysä), nurmijälkeä tohotti aivan innoissaan ja muutenkin on parempaan päin menossa.Lenkillä tarjoaa jo vetoleikkiä kepeillä, mitä ei ihan äsken oo tapahtunut.Vielä kuitenkin puuttuu se "joku" ja sitä ootellessa tehdään sitkeesti aina jotain.